Kohta kolme kuukautta rahojen katoamisesta ja piti jo alkaa tiedustella pankilta, missä mennään. Asiaa hoitanut virkailija oli lomalla, joten maanantaiseen soittopyyntöön vastattiin tänään. Vastaus ei miellyttänyt.
Pankin vakuutusyhtiö oli tutkinut tapauksen ja todennut että koska he eivät ole saaneet selville minne rahat ovat menneet, he eivät korvaa menetettyjä rahoja. Nyt sitten pankin hallitus kuulemma käsittelee kokouksessaan asiaa – kunhan kokous ensin tulee. Kokouksen ajankohdasta virkailija ei osannut sanoa.
Soitin Kuluttajaneuvontaan ja keskustelin kuluttajaneuvojan kanssa, joka ohjeisti olemaan yhteydessä Finanssineuvontaan. Finanssineuvonnan juristi ei vaikuttanut itse kovinkaan avuliaalta. Pankilla on kuulemma oikeus selvittää asia ennen mahdollista korvausta ja ison kansainvälisen jutun selvittämisessä menee aikaa. Varmasti meneekin, mutta korvauksien evääminen vaatisi minulta huolimattomuutta korttini käytössä, mutta tällainen väite on pankin osoitettava todeksi, mikä taasen on mahdotonta.
Odottelen nyt pankinjohtajan soittoa. Mies tulee olemaan pahemman kerran saamapuolella. Aion nimittäin vaatia välitöntä rahojen maksamista, tai vaihtoehtoisesti pankilta viivästyskorkoa rahoille käsittelyajalta. 2700€ ei ole pankille suuri summa, mutta yksittäiselle ihmiselle se on enemmän kuin kuukauden bruttopalkka.
Rosvojen suorittamista nostoista on nyt yli kolme viikkoa. 14 päivää niiden jälkeen tililläni olleet rosvojen tekemät katevaraukset raukesivat ja käytännössä tilini oli ainakin teoriassa käyttökelpoinen. Sen sijaan rahojani en ole vieläkään saanut takaisin.
Soitin viime viikolla pankkiin, tai ainakin yritin – eivät ehtineet vastaamaan, joten jätin soittopyynnön. Seuraavana päivänä puhelin soikin ja kysyin virkailijalta reklamaationi tilannetta. Vastaus oli tyrmistyttävä. ”Tuota, oletko toimittanut meille rikosilmoituksen kopion ja kuitit niistä tilitapahtumista?”
Olin ällistynyt. Joko pankkini oli hukannut paperit tai vaihtoehtoisesti se saman konsernin konttori, jossa kävin reklamaation tekemässä ei ollut lupauksistaan huolimatta lähettänyt niitä eteenpäin.
Taas alkoi soittorumba.
Reissu pankin konttoriin. Tai oikeastaan yhteen oman pankin konsernin konttoreista, oma pankki kun sijaitsee 45 minuutin ajomatkan päässä. Pienellä odottamisella pääsen asiakaspalvelijan juttusille ja esitän asiani – olen tekemässä reklamaatiota tililtäni laittomasti veloitetuista rahoista. Asiakaspalvelija, nuori ja hieman kokemattoman oloinen mies alkaa naputella antamiani tietoja ylös.
Virkailija tulostaa listan tilitapahtumista, josta merkitsen kaikki sellaiset tilitapahtumat, joita en tunnusta tekemikseni. Listasta käy ilmi, että kortin perumista seuraavana päivänä oli vielä yritetty veloittaa korttiani. Tilille on jo veloitetuttujen summien lisäksi rosvojen tekemiä varauksia hieman yli 270€. Tämä muodostaa melkoisen ongelman.
Normaalitilanteessa, jos esimerkiksi liikkeenharjoittaja veloittaa kortilta vahingossa ostokset kahteen kertaan, liikkeenharjoittaja voi perua toisen veloituksen ja varaus kortin tililtä katoaa tai rahat palautuvat, jos ne on jo veloitettu. Rosvojen kanssa tämä ei toimi, sattuneesta syystä. Ongelma muodostuu viimeistään siinä vaiheessa, kun pankki ei pysty poistamaan katevarausta ennen kuin reklamaatio on käsitelty – tai pystyy kyllä, mutta varaus saattaa pompata takaisin.
Tämä saa aikaan sen, että käytännössä tilini on toistaiseksi täysin käyttökelvoton. Tilillä odottaa useampi ihan oikea, laillinen lasku maksua, mutta tilille ei voi laittaa rahaa, koska katevaraus syö sen samantien pois. En ainakaan koe olevani niin joviaali tyyppi näitä rosvoja kohtaan, että haluaisin lahjoittaa heille lisää rahaa.
Poliisin tutkintanimike tapaukselle on Muu tutkinta: Luvattomat luottokorttiveloitukset ulkomailta. Keskustelin aamulla töistä tullessani tutkinnanjohtajan kanssa ja hän totesi suoraan, ettei alle 5000€ juttuja oikeastaan edes ryhdytä tutkimaan, koska niitä tulee hänen työpöydälleen parhaimmillaan viisi kappaletta päivässä. Sama koskee myös poliisin kansainvälistä yhteistyötä – syö liikaa resursseja.
Koska reklamaation käsittelyssä menee kuulemma viikkoja, tämä aiheuttaa tiettyä päänvaivaa. Kaikki eLasku-sopimukset tilillä ovat käytännössä jäissä, koska niiden maksuun ei ole katetta. Lisäksi työnantajalle täytyy ilmoittaa, ettei missään nimessä maksa seuraavaa palkkaa kyseiselle tilille. Onneksi on toisen pankin tili, jonne palkat voi ohjata. Painotus sanalla palkat, koska teen keikkatöitä kahdelle eri työnantajalle.
Kotona totean oman tilini saldon menneen vielä 12€ enemmän pakkaselle, nyt jo yli 300€ rajan. Syykin selviää. Pankin järjestelmä on havainnut tilin negatiivisen saldon ja lisännyt kortensa kekoon muistutuksen muodossa. Tässä vaiheessa kolmen tunnin unilla vuorokauden (ja työmatkat, tunti suuntaansa) töissä olleen lasi saattaa hieman läikkyä yli ja pyydänkin tässä vaiheessa vilpittömästi anteeksi siltä pankin asiakaspalvelusta puhelimeen vastanneelta asiakaspalvelijalta, joka ei ottanut kohtuullisen äkäistä puhelua itseensä ja sai vihaisen asiakkaan sulatettua. 12€ maksu kuulemma perutaan, kun reklamaatio on käsitelty.
Vielä pitäisi lähettää tutkinnanjohtajalle sekä pankin listaus tilitapahtumista että tarkempi, tiliotteesta kopioitu listaus. Pankkikortti on sentään tulossa, mutta sille ei ole mitään käyttöä ennen kuin pankki saa katevaraukset ratkottua. Sen verran tutkinnanjohtajakin totesi, että pankkien olisi syytä saada nopeutettua koko hommaa.
…tai niinhän sitä luulisi.
Jokseenkin tavallinen aamu Pohjois-Suomessa. 24 tunnin työvuoro takana, muutama tunti untakin yöllä, ja matkalla kotiin. Auton tankissa olisi vielä polttoainetta kotiin asti, mutta matkanvarrella kylmäasemalla 95 E10 on niin halpaa, että kannattaa käydä siellä. Vähän väsyneenä ajan automaatille ja työnnän korttini lukijaan. Naputtelen tunnusluvun ja suojaan sen kädelläni, tai ainakin muistelen että olen näin tehnyt. Sitten takaisin autoon ja kohti kotia.
Muutamaa päivää ja yhtä työvuoroa myöhemmin teen sen, minkä monet suomalaiset tekevät lauantaisin – laitan loton menenään, kun eihän sitä koskaan tiedä. Todennäköisempää on, että ajaisin kolarin tai että esimerkiksi pankkikorttini skimmattaisiin eli kopioitaisiin. Veikkaustilille jää 50c rahaa, joten kirjaudun verkkopankkiin laittaakseni tilille lisää rahaa. 12 euroa lisää, niin sillä saa viiden kierroksen pelit maksettua. Laitan maksun suoritukseen ja ruudulle hyppää viesti: Ei voi toteuttaa, tilillä ei katetta.
Olen ällistynyt. Ei katetta? Palkkapäivä on ollut muutamaa päivää aiemmin ja tilillä pitäisi olla lähemmäs 3000€ uusia ja vanhoja rahoja. Kirjaudun kännykällä pankin järjestelmään. Tili on melkein 300€ miinuksella, tai paremminkin 18€ miinuksella ja katevarauksia on päälle 250€.
Kiroan ääneen, mutta onneksi perheen 2,5 vuotias ei ole poikkeuksellisesti vastaanotin päällä ja toista kuulemaansa. Kerron tapahtuneesta vaimolleni, sitten soitan samantien pankkikorttien sulkupalveluun. Mutta mikäs nyt eteen? Huomenna työpäivä, eikä pankkikorttia. Tai no, perheen yhteinen, erään kaupan bonuskorttiin liitetty Visa. Tosin kyseisellä tilillä ei juuri nyt ole rahaa.
Toteamme vaimon kanssa, että koska on lauantai, verkkopankista on ihan turha edes kuvitella laittavansa rahaa tilille, koska se ei sinne ehdi ennen maanantaita, jos edes silloinkaan. Ei muuta kuin pienempi lapsi autoon, isompi isovanhempien huomaan hetkeksi ja kohti paikallista markettia, jossa tilille voi laittaa rahaa. Perheen pienimmäinen nukahtaa kymmenen minuutin automatkan aikana ja vaimo kipaisee nostamaan automaatista käteistä, jonka minä lähden viemään tilille. Parkkipaikalla on poliisiauto ja vanhemman puoleinen vanhempi konstaapeli sattuu juuri kävelemään autolle. Tervehdin ja kerron tilanteen. Kysäisen, mistä rikosnimikkeestä olisi oikein kyse – itsellä tulee mieleen petos, mutta kysäisen, meneekö asteikolla jo peräti törkeän puolelle. Konstaapeli ei ole varma – rajoja nostetaan kuulemma jatkuvasti. Kiitän ja poistun.
Saan rahat toisen kortin tilille ja kotona kirjaan asiasta rikosilmoituksen poliisin sähköisen palvelun kautta. Onko minulla vaateita? Kyllä on. Aikuiselle miehellekin tulee turvaton olo, kun joku yllättäen tyhjentää tilin. Jos saisin tekijän kiinni…todennäköisesti soittaisin poliisille, sanoo järjen ääni. Sen verran viranomaisyhteistyötä on tullut vuosien saatossa nähtyä, että hölmöilemään ei parane ruveta vaikka vähän mieli tekisikin.
Seuraavana päivänä töissä ollessani tilaan uuden pankkikortin. Seuraavana päivänä soitan vielä pankkiin, jonne olen kyllä jättänyt myös viestin verkkopankin kautta. Kysyn rahojen palauttamisesta ja virkailija toteaa lakonisesti, että pitää käydä virallisen rikosilmoituksen kanssa pankin konttorissa täyttämässä reklamaatiokaavake. Kun kysyn, kauanko rahojen takaisinsaannissa kestää, vastaus on tyly: ”Viikkoja.” Asiaa ei kuulemma voi edes nopeuttaa vaan rahat tulevat kun tulevat. Asiakaspalvelija kysyy, milloin tilasin uuden kortin, koska mainitsin siitä puhelun alussa. Korttia kun ei nimittäin toimiteta tai oikeastaan edes tilata niin kauan kuin tili on miinuksella ja nythän tilillä näkyy varauksia edelleen vajaalle 300€:lle. Asiakaspalvelija lupaa kuitenkin laittaa viestiä pankkiini, josko voisivat tilata kortin manuaalisesti.
On tämäkin. Kuukauden palkka mennyt rosvoille eikä rahoja saa ehkä viikkoihin. Kiitän onneani, että meillä on vaimon kanssa säästöjä, mutta tajuan että tililleni ei voi edes laittaa rahaa ilman, että rosvot vievät vielä varauksina olevan summan. Soitan omaan pankkiini, josta ystävällisesti luvataan yrittää poistaa varauksia. Jos emme olisi siinä onnellisessa asemassa, että meillä on rahaa jemmassa pahan päivän varalle, olisimme korvia myöten liemessä.
Soitan vielä poliisille, jolta olen pyytänyt rikosilmoituksen postitettavaksi itselleni. Ystävällinen naisihminen lupaa lähettää suojattuna sähköpostina paperin minulle.
Nyt pankkiin.
